Maalaamisesta

Kokeilen mielelläni erilaisia tekniikoita, mutta kaikkein omimmillani olen erilaisten sekatekniikoiden parissa.

Aloitan työskentelyn usein intuitiivisesti työstämällä eri materiaaleista osin sattumanvaraisestikin syntyviä kerroksia. Niihin tallentuu usein käsin kosketeltavia fragmentteja jokapäiväisesti eletystä elämästä ja omasta ja perheeni historiasta.

Minua kiehtoo esittävien ja ei esittävien elementtien vuorovaikutus. Työskentely on usein jatkuvaa liikettä näiden välillä.

Työskentelyäni motivoi jatkuva kauneudenkaipuu. Kyse on rakkaudesta kauniiseen ja hyvään, joiden viimekätisenä lähteenä on Jumala.

Maalaamisessa on parhaimmillaan läsnä mystinen ulottuvuus. Se on kokonaisuuden aavistelua pirstaleisessa maailmassa, lakkaamataonta yhteyden ja eheyden kaipuuta, ihmisen yhteyttä johonkin suurempaan.

Mystiikka on myös vastakohtien leikkiä, sitä että tavallinen ja taivaallinen ovat lähellä toisiaan.

Ikonimaalaus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se on tuonut esiin syvän kiintymyksen taidehistoriaan, bysantin hämärään ja kristillisen kuvaston keskeisiin hahmoihin. Nämä hahmot siirtyvät töissäni uskonnollisista kuvista myös inhimillisen kokemuksen ja kaipuun kuviksi.

Ikonimaalaus on opettanut minulle myös nöyryyttä. En koe itseäni uutta luovana, innovatiivisena taiteilijana. Sen sijaan olen kiinnostunut kollektiivisen tradition merkityksen sisäistämisestä, sisäisestä kuuntelemisesta.