Moni aikuinen huomaa jossain vaiheessa elämäänsä ajattelevansa:
Haluaisin oppia piirtämään ja maalaamaan kunnolla.
Ei vain kokeilla silloin tällöin. Ei vain ostaa uusia välineitä ja toivoa, että ne ratkaisevat epävarmuuden. Ei vain seurata satunnaisia tutoriaaleja netistä ja aloittaa aina alusta.
Vaan oikeasti oppia.
Oppia katsomaan. Oppia sommittelemaan. Oppia käyttämään väriä. Oppia ymmärtämään, miksi jokin kuva toimii ja toinen ei. Oppia tekemään omia teoksia, joissa näkyy oma kädenjälki, oma ajattelu ja oma tapa nähdä maailmaa.
Tässä kohdassa moni törmää käsitteeseen taiteen perusopetus. Se kuulostaa kiinnostavalta, jopa vähän arvokkaalta. Mutta samalla se herättää kysymyksiä.
- Onko taiteen perusopetus tarkoitettu aikuisille?
- Pitääkö olla jo valmiiksi taitava?
- Mitä eroa on yleisellä ja laajalla oppimäärällä?
- Voiko kuvataidetta opiskella pitkäjänteisesti aikuisena ilman, että täytyy sitoutua vuosiksi viralliseen kouluun?
- Ja mitä vaihtoehtoja on silloin, kun kaipaa enemmän kuin yksittäistä taidekurssia, mutta vähemmän kuin muodollista koulutusta?
Tässä oppaassa käyn läpi, mitä taiteen perusopetus tarkoittaa, miten se liittyy aikuisten kuvataiteen opiskeluun, millaisia vaihtoehtoja aikuisella on ja mitä itse opin nelivuotisista kuvataiteen opinnoistani.
Kerron myös, miksi myöhemmin perustin Omataidekoulu Ateljeen — aikuisille suunnatun harjoittavan yhteisön, joka syntyi juuri niistä kysymyksistä, joita omat opintoni minussa herättivät.
Päivitetty elokuussa 2026
Taiteen perusopetuksen järjestelmää ollaan parhaillaan uudistamassa. Opetushallitus kertoo aloittaneensa keväällä 2026 taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen. Tavoitteena on selkeyttää rakennetta, parantaa saavutettavuutta ja siirtyä nykyisestä kahden oppimäärän mallista yhteen oppimäärään. Uudet perusteet laaditaan vuosina 2026–2027, ja paikalliset opetussuunnitelmat otettaisiin käyttöön elokuussa 2028. (Opetushallitus)
Tässä artikkelissa kuvaan nykyistä järjestelmää, jossa taiteen perusopetuksessa on yleinen ja laaja oppimäärä. Jos harkitset virallista taiteen perusopetusta, tarkista ajantasaiset tiedot aina oman alueesi taidekoulusta, kansalaisopistosta tai muulta taiteen perusopetuksen järjestäjältä.
Mitä taiteen perusopetus tarkoittaa?
Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolella annettavaa taideopetusta, joka on tavoitteellista ja etenee tasolta toiselle. Opetushallituksen mukaan sitä järjestetään eri taiteenaloilla, kuten kuvataiteessa, käsityössä, arkkitehtuurissa, mediataiteissa, musiikissa, sanataiteessa, sirkustaiteessa, tanssissa ja teatteritaiteessa. (Opetushallitus)
Tärkeää on sana tavoitteellinen.
Taiteen perusopetus ei ole pelkkä harrastus siinä mielessä, että tullaan paikalle tekemään jotain mukavaa ilman laajempaa suunnitelmaa. Se perustuu opetussuunnitelmaan. Opetuksen järjestäjällä on oltava paikallinen opetussuunnitelma, joka laaditaan valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Opetushallitus päätti vuonna 2017 taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteista yhdeksälle taiteenalalle. (Opetushallitus)
Kuvataiteessa tämä tarkoittaa sitä, että oppiminen ei rajoitu vain yksittäisiin tekniikoihin. Tarkoitus on tutustua kuvalliseen ilmaisuun, materiaaleihin, taiteen käsitteisiin, omaan työskentelyyn, taiteen tulkintaan ja taiteilijana kasvamiseen.
Parhaimmillaan taiteen perusopetus antaa oppijalle rakenteen. Se auttaa kulkemaan eteenpäin vähän samaan tapaan kuin musiikkiopisto voi auttaa soiton opiskelijaa: kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan opetuksessa on jatkumo.
Aikuiselle juuri tämä voi olla hyvin houkuttelevaa. Moni on ehtinyt kokeilla erilaisia kursseja, ostaa kirjoja, katsoa videoita ja kerätä välineitä, mutta silti oma tekeminen tuntuu katkonaiselta. Silloin ajatus tasolta toiselle etenevästä kuvataiteen opiskelusta voi tuntua helpottavalta.
Vihdoin joku kokonaisuus.
Vihdoin jokin polku.
Vihdoin tunne siitä, että oma taiteen tekeminen saa rakenteen ja suunnan.
Onko taiteen perusopetus tarkoitettu aikuisille?
Lyhyt vastaus on: kyllä, aikuiset voivat osallistua taiteen perusopetukseen, mutta järjestelmä on ensisijaisesti suunnattu lapsille ja nuorille.
Opetushallituksen mukaan taiteen perusopetus on ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua opetusta, mutta myös aikuiset voivat osallistua siihen. (Opetushallitus)
Käytännössä tämä tarkoittaa, että mahdollisuudet vaihtelevat paljon paikkakunnittain ja oppilaitoksittain.
Jossakin kunnassa voi olla aikuisille suunnattu kuvataiteen perusopetuksen ryhmä. Toisessa paikassa opetusta on lähinnä lapsille ja nuorille. Jossakin aikuinen voi päästä mukaan olemassa olevaan ryhmään, toisessa paikassa aikuisille ei ole lainkaan sopivaa vaihtoehtoa.
Lisäksi aikatauluilla on aikuiselle suuri merkitys. Aikuinen ei opiskele tyhjiössä. Hänellä voi olla työ, perhe, ikääntyvät vanhemmat, terveyteen liittyviä asioita, yrittäjyys, muut harrastukset tai yksinkertaisesti tarve palautua arjesta. Vaikka motivaatio olisi suuri, viikoittainen lähiopetus tiettynä iltana voi olla käytännössä vaikea sovittaa elämään.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, saako aikuinen osallistua taiteen perusopetukseen.
Yhtä tärkeä kysymys on: Millainen kuvataiteen opiskelun muoto oikeasti tukee aikuisen elämää, motivaatiota ja pitkäjänteistä harjoittelua?
Yleinen ja laaja oppimäärä – mitä eroa niillä on?
Nykyisessä taiteen perusopetuksen järjestelmässä puhutaan yleisestä ja laajasta oppimäärästä. Molemmat perustuvat Opetushallituksen valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin, mutta niiden laajuus, tavoitteet ja rakenne eroavat toisistaan. Vuoden 2017 perusteet koskevat molempia oppimääriä. (Opetushallitus)
Yksinkertaistaen voidaan sanoa näin:
Yleinen oppimäärä tarjoaa tavoitteellisen mutta usein hieman kevyemmän rakenteen taiteen opiskeluun. Se voi sopia ihmiselle, joka haluaa opiskella taidetta pitkäjänteisesti, mutta ei välttämättä tavoittele yhtä laajaa opintokokonaisuutta.
Laaja oppimäärä on nimensä mukaisesti laajempi kokonaisuus. Se voi sisältää enemmän opintoja, syventäviä kokonaisuuksia, pitkäkestoisempaa työskentelyä ja usein vahvemman yhteyden taiteenalan jatko-opintoihin hakeutumiseen.
Aikuisen näkökulmasta oppimäärän nimi ei kuitenkaan yksin kerro kaikkea. Käytännössä kannattaa selvittää ainakin nämä asiat:
- kuinka monta vuotta opinnot kestävät
- kuinka usein opetusta on
- onko opetus lähiopetusta, verkko-opetusta vai näiden yhdistelmää
- millaisia tehtäviä ja itsenäistä työskentelyä opintoihin kuuluu
- onko opinnoissa näyttelyitä, portfolioita tai päättötöitä
- millainen ryhmä on: aikuisryhmä, sekaryhmä vai lapsille ja nuorille suunnattu ryhmä
- millainen opetustapa oppilaitoksessa on
- kuinka paljon opetuksessa annetaan konkreettista ohjausta tekniikkaan, sommitteluun, väriin ja omaan ilmaisuun
Vuoden 2026 uudistus tekee tästä kohdasta erityisen ajankohtaisen, ja jatkossa oppimääriä on varmaan vain yksi.(Opetushallitus)
Siksi tähän artikkeliin kannattaa palata myöhemmin. Taiteen perusopetuksen kenttä on muutoksessa, ja aikuisen opiskelijan kannalta on kiinnostavaa nähdä, lisääkö uudistus aikuisille sopivia joustavia vaihtoehtoja.
Mitä aikuinen oikeasti tarvitsee oppiakseen kuvataidetta?
Aikuisena oppiminen on erilaista kuin lapsena tai nuorena oppiminen.
Aikuinen tuo mukanaan elämänkokemuksen, omat mieltymykset, esteettisen maun, aiemmat onnistumiset ja pettymykset. Mukana voi olla myös paljon sisäistä puhetta:
En ole koskaan ollut hyvä piirtämään.
Minulla ei ole lahjoja.
Aloitin liian myöhään.
Muut osaavat kuitenkin paremmin.
En tiedä, onko tässä iässä enää järkeä aloittaa.
Nämä ajatukset ovat aikuisen taideopiskelussa usein yhtä todellisia kuin sivellin, paperi tai maali. Siksi aikuisen oppiminen ei ole vain tekninen kysymys. Ei riitä, että hänelle sanotaan, miten väri sekoitetaan tai miten muoto hahmotetaan.
Aikuinen tarvitsee myös kokemuksen siitä, että oppiminen on mahdollista.
Tutkimusten mukaan aikuisen opiskelussa korostuu itseohjautuvuus, kokemus, käytännöllisyys ja ongelmakeskeisyys: aikuinen haluaa ymmärtää, miksi jokin asia on merkityksellistä ja miten se liittyy hänen omaan elämäänsä. (LSU Scholarly Repository)
Tämä näkyy kuvataiteessa hyvin konkreettisesti.
Aikuinen ei yleensä halua tehdä tehtäviä vain siksi, että opettaja käskee. Hän haluaa ymmärtää:
- miksi tämä harjoitus kannattaa tehdä
- mitä se kehittää
- mihin taitoon se liittyy
- miten se auttaa minua omassa maalaamisessani
- miten voin jatkaa tästä eteenpäin
Myös motivaatiotutkimus tukee tätä. Itseohjautuvuusteorian mukaan oppimismotivaatio vahvistuu, kun ihmisen psykologiset perustarpeet — autonomia, pystyvyyden kokemus ja yhteys toisiin — tulevat tuetuiksi. (Sage Journals)
Aikuiselle kuvataiteen opiskelijalle tämä tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa.
Ensinnäkin tarvitaan selkeyttä. Aikuinen ei kaipaa sumua, mystiikkaa tai epämääräistä “etsi omaa ilmaisuasi” -puhetta silloin, kun hän ei vielä tiedä, miten aloittaa. Hän tarvitsee konkreettisia harjoituksia, esimerkkejä, vaiheita ja selityksiä.
Toiseksi tarvitaan vapautta. Aikuinen haluaa sovittaa opiskelun omaan elämäänsä. Hän haluaa usein valita, milloin tekee, missä tahdissa etenee ja mihin aiheisiin palaa uudelleen.
Kolmanneksi tarvitaan yhteyttä. Vaikka moni aikuinen tekee taidetta mielellään yksin, pitkäjänteinen oppiminen vahvistuu, kun ympärillä on toisia ihmisiä, jotka ymmärtävät saman harjoittelun luonteen.
Wengerin yhteisöjen oppimista käsittelevässä teoriassa oppiminen nähdään sosiaalisena käytäntönä: ihmiset oppivat, kun he osallistuvat yhteiseen tekemiseen ja rakentavat merkitystä osana yhteisöä. (Cambridge)
Juuri tämä on aikuisen taideopiskelussa usein ratkaisevaa.
Ei tarvitse olla jatkuvasti äänessä.
Ei tarvitse esitellä keskeneräisiä töitä väkisin.
Ei tarvitse kilpailla.
Mutta on valtava merkitys sillä, että ympärillä on toisia, jotka myös harjoittelevat.
Oma kokemukseni nelivuotisista kuvataiteen perusopinnoista
Aloitin itse nelivuotiset kuvataiteen opinnot aikuisena, koska halusin oppia piirtämään ja maalaamaan paremmin. Halusin saada omaan tekemiseeni rakennetta. Halusin päästä syvemmälle kuin yksittäisillä kursseilla oli mahdollista. Halusin ottaa oman taiteen tekemiseni vakavammin.
Opinnot päättyivät keväällä 2020. Niihin kuului portfolio, lopputyö, näyttely, opintomatkoja ja valinnaisia teemaopintoja.
Neljä vuotta on pitkä aika aikuisen elämässä. Siihen mahtuu innostusta, epävarmuutta, oivalluksia, turhautumista, uusia ystävyyksiä, keskeneräisiä töitä, onnistumisia ja paljon sellaista hiljaista muutosta, jota ei huomaa heti.
Opinnoista jäi minulle paljon hyvää.
Ne antoivat rytmin. Kun opetus toistui säännöllisesti, taiteen tekeminen ei jäänyt vain satunnaiseksi inspiraatioksi. Oli paikka, johon mennä. Oli tehtäviä, joita tehdä. Oli näyttely, joihin valmistautua. Oli ryhmä, jonka kanssa kulkea eteenpäin.
Opinnot vahvistivat myös rohkeutta. Kun tekee omia töitä vuodesta toiseen, jokin muuttuu. Alkaa vähitellen ajatella, että ehkä minullakin on oikeus tehdä kuvia. Ehkä oma kädenjälki ei ole nolostuttava virhe, vaan alku jollekin uudelle. Ehkä taiteen tekeminen ei kuulu vain niille, jotka ovat aloittaneet lapsena, tai joilla on muodollinen koulutus.
Samalla opinnot herättivät minussa kysymyksiä, jotka eivät jättäneet rauhaan.
Opetuksen laatu vaihteli vuosien aikana paljon. Joissakin kohdissa sain arvokkaita oivalluksia, mutta toisissa kohdissa jäin kaipaamaan enemmän konkreettista ohjausta.
Yllätyin siitä, kuinka vähän varsinaista kädestä pitäen tapahtuvaa opetusta välillä oli. Kuvittelin ehkä saavani enemmän systemaattista opetusta piirtämisestä, maalaamisesta, sommittelusta, väriopista ja kuvan rakentamisesta.
Opetussuunnitelmassa oli kiinnostavia tavoitteita: oma ilmaisu, taiteilijaidentiteetti, reflektointi, palaute, yhteisöllisyys. Mutta oman kokemukseni mukaan nämä eivät aina tulleet opetuksessa niin näkyviksi kuin olisin toivonut. Ne saattoivat jäädä sanoiksi paperilla, vaikka juuri ne olisivat olleet aikuiselle oppijalle valtavan tärkeitä.
Tämä ei tarkoita, että taiteen perusopetus olisi huono järjestelmä. Päinvastoin. Se on suomalaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen ja arvokas rakenne. Mutta oma kokemukseni auttoi minua näkemään yhden asian kirkkaasti:
Aikuinen kuvataiteen opiskelija tarvitsee sekä rakenteen että lämpimän, käytännöllisen ja pitkäjänteisen tuen.
- Hän tarvitsee tavoitteita, mutta ei suorituskeskeisyyttä.
- Hän tarvitsee opetusta, mutta ei ylhäältä alas puhumista.
- Hän tarvitsee vapautta, mutta ei yksin jäämistä.
- Hän tarvitsee yhteisön, mutta ei pakkoa olla sosiaalinen tietyllä tavalla.
- Hän tarvitsee luvan olla aloittelija, mutta myös mahdollisuuden kasvaa oikeasti.
Näistä kysymyksistä alkoi myöhemmin muotoutua Omataidekoulu Ateljeen ajatus.
Mitä taiteen opiskelu aikuisena voi antaa?
Aikuisten taideopinnoista puhuttaessa keskitytään usein taitoihin: oppiiko piirtämään, oppiiko maalaamaan, oppiiko käyttämään värejä.
Totta kai taidot ovat tärkeitä. On valtavan palkitsevaa huomata, että käsi alkaa totella silmää. Että varjo ei olekaan vain mustaa. Että kasvojen mittasuhteet alkavat hahmottua. Että akvarelli ei ole enää täysin arvaamaton vihollinen. Että maalaus rakentuu kerroksista, valinnoista ja havainnoista.
Mutta aikuiselle taiteen opiskelu antaa usein muutakin.
Se antaa tilan, jossa saa olla keskeneräinen. Tämä on harvinaista aikuisen elämässä. Monessa roolissa aikuisen oletetaan osaavan: työssä, perheessä, arjessa, päätöksissä. Taiteen äärellä saa palata harjoittelijaksi. Saa tehdä huonon kuvan ja jatkaa silti. Saa aloittaa alusta. Saa yllättyä.
Se antaa myös uudenlaisen suhteen aikaan. Taiteessa mikään olennainen ei tapahdu aivan hetkessä. Käsi kehittyy toistojen kautta. Silmä tarkentuu katsomalla. Oma ilmaisu löytyy tekemällä. Juuri siksi taide voi olla vastalääke nykyajan nopeudelle.
Taiteen opiskelu voi myös vahvistaa pystyvyyden tunnetta. Ihminen huomaa, että asiat, joita hän piti mahdottomina, muuttuvat harjoittelun myötä mahdollisiksi. Tämä on aikuiselle hyvin merkityksellistä. Moni kantaa mukanaan kouluaikojen kokemuksia siitä, ettei ollut “kuviksessa hyvä”. Kun tällainen uskomus alkaa murtua, kyse ei ole vain tekniikasta. Kyse on suhteesta omaan oppimiskykyyn.
Lisäksi taide voi tuoda arkeen merkitystä. Kun ihminen alkaa katsoa maailmaa kuvantekijän silmin, tavalliset asiat muuttuvat kiinnostaviksi: kahvikuppi pöydällä, valo seinällä, vanha valokuva, kasvin varjo, maisema ikkunasta, oma käsi, omat kasvot, pieni arkinen esine.
Tässä mielessä kuvataiteen opiskelu aikuisena ei ole vain harrastus. Se voi olla tapa vahvistaa omaa toimijuutta ja omaa suhdetta maailmaan.
Virallinen taiteen perusopetus, kansalaisopisto, verkkokurssi vai jatkuva yhteisö?
Aikuisella on kuvataiteen opiskeluun monia mahdollisuuksia. Mikään niistä ei ole kaikille paras. Oikea vaihtoehto riippuu siitä, mitä etsit.
| Vaihtoehto | Sopii erityisesti | Vahvuus | Mahdollinen haaste |
|---|---|---|---|
| Virallinen taiteen perusopetus | Pitkäjänteistä, opetussuunnitelmaan perustuvaa opiskelua etsivälle | Rakenteellinen eteneminen, valtakunnalliset perusteet ja paikallinen opetussuunnitelma | Aikuisryhmiä ei ole kaikkialla, aikataulut voivat olla sitovia |
| Kansalaisopiston kurssi | Paikallista ja usein edullista opetusta etsivälle | Helppo aloittaa, matala kynnys, lähiopetus | Kurssit voivat olla lyhyitä ja toisistaan irrallisia |
| Yksittäinen verkkokurssi | Tietyn tekniikan tai aiheen opiskeluun | Joustava, rajattu ja helposti aloitettava | Yhteisö, palaute ja pitkäjänteinen jatkumo voivat puuttua |
| Jatkuva verkkojäsenyys tai taideyhteisö | Aikuiselle, joka kaipaa joustavuutta, yhteisöä ja jatkuvuutta | Oppitunnit, oma tahti, yhteisö ja pitkäaikainen harjoittelu | Ei virallinen tutkintoon tai oppimäärään johtava koulutus |
Virallinen taiteen perusopetus voi olla erinomainen vaihtoehto, jos omalta alueelta löytyy aikuisille sopiva ryhmä, aikataulu toimii ja kaipaat nimenomaan opetussuunnitelmaan perustuvaa kokonaisuutta.
Kansalaisopiston kurssi voi olla hyvä valinta, jos haluat tavata ihmisiä kasvokkain, kokeilla uutta tekniikkaa tai sitoutua yhteen lukukauteen kerrallaan.
Yksittäinen verkkokurssi toimii hyvin, kun haluat oppia tietyn asian: esimerkiksi akvarellin perusteet, kasvojen piirtämistä, sommittelua tai värien sekoittamista.
Mutta jos kaipaat jotain näiden välistä — jatkuvuutta ilman raskasta koulurakennetta, yhteisöä ilman suorituspainetta, selkeitä oppitunteja ilman aikataulupakkoa — silloin jatkuva verkkojäsenyys tai harjoittava yhteisö voi olla aikuiselle hyvin toimiva vaihtoehto.
Verkkoyhteisön jäsenyys voi olla myös erinomainen lisä ja tuki muille kursseille. Se voi olla juuri se paikka, jossa kursseilla opittuja asioita on mahdollista prosessoida ja jatkokehitellä niin, että oppiminen oikeasti syvenee, eivätkä opit vaivu unholaan, kun kurssi päättyy.
Se voi olla juuri se paikka, jossa muiden tuki kantaa silloin kun oma innostuu hiipuu tai arki haastaa.
Miksi pelkkä verkkokurssi ei aina riitä?
Verkkokurssit ovat tehneet taiteen opiskelusta valtavan paljon saavutettavampaa. Tämä on hieno asia. Aikuinen voi opiskella kotona, omassa aikataulussa, omilla välineillä. Kynnys madaltuu.
Mutta yksittäisessä verkkokurssissa on myös riski: se alkaa ja loppuu.
Kurssin alussa on innostus. Ostetaan välineet, katsotaan ensimmäiset videot, tehdään ehkä pari harjoitusta. Sitten elämä tulee väliin. Kurssi jää kesken. Jonkin ajan päästä aloitetaan uusi kurssi, ehkä eri opettajalta, eri tekniikasta ja eri näkökulmasta.
Tällä tavalla voi oppia paljon yksittäisiä asioita, mutta kokonaisuudesta voi tulla sirpaleinen.
Aikuisen kuvataiteen opiskelussa ei ole kyse vain siitä, että saa lisää sisältöä. Usein sisältöä on jo liikaa. On kirjoja, videoita, podcasteja, Instagram-tallennuksia, Pinterest-tauluja, verkkokursseja ja taidevälineitä.
Puuttuva osa ei välttämättä ole uusi kurssi.
Puuttuva osa voi olla jatkumo.
Jatkumo tarkoittaa, että taiteen tekeminen pysyy mukana elämässä. Ei joka päivä täydellisesti, ei aina yhtä innostuneesti, mutta niin, että siihen palataan. Aiheesta toiseen, tekniikasta toiseen, epävarmuudesta takaisin harjoitteluun.
Tässä yhteisöllä on iso merkitys. Kun ympärillä on muita, jotka myös palaavat työn äärelle, oma tekeminen ei jää yhtä helposti yksinäiseksi projektiksi. Yhteisö muistuttaa siitä, että keskeneräisyys kuuluu asiaan.
Omataidekoulu Ateljee aikuisen kuvataiteen opiskelun vaihtoehtona
Kun Omataidekoulu Ateljee syntyi syksyllä 2023, se ei syntynyt siksi, että maailmaan olisi tarvittu vielä yksi taidekurssi.
Se syntyi ennen kaikkea kysymyksestä: Miten aikuinen oppii kuvataidetta niin, että innostus säilyy vuosien ajan?
Tämä kysymys oli kulkenut mukanani omista opinnoistani lähtien. Olin kokenut, kuinka tärkeää pitkäjänteinen taiteen opiskelu voi olla. Samalla olin huomannut, että aikuiset tarvitsevat omanlaisensa tavan oppia.
Ateljee ei ole virallinen taiteen perusopetuksen oppilaitos. Se ei johda tutkintoon eikä korvaa opetussuunnitelmaan sidottua koulutusta.
Sen sijaan se on aikuisille suunnattu harjoittava yhteisö.
Harjoittava yhteisö tarkoittaa paikkaa, jossa me emme vain kuluta kursseja, vaan teemme taidetta säännöllisesti. Me palaamme oppitunteihin, kokeilemme, jatkamme, kysymme, saamme tukea ja näemme toistemme työskentelyä. Yhteisö ei perustu kilpailuun eikä suorittamiseen, vaan siihen, että jokainen saa rakentaa omaa taiteen tekemisen tapaa.
Omataidekoulu Ateljeessa on selkeitä oppitunteja esimerkiksi piirtämisestä, akvarellimaalauksesta, akryylimaalauksesta, guassimaalauksesta, öljy- ja kuivapastelleista, taidepäiväkirjasta ja erilaisista sekatekniikoista ja teemoista. Jäsenet voivat osallistua yhteisille taidetreffeille verkossa ja kasvokkain. Materiaalit ovat verkkoalustalla, jossa voi myös keskustella ja jakaa omia töitä.
Ateljeen ytimessä on ajatus, että aikuinen saa olla samaan aikaan aloittelija ja vakavasti otettava taiteen tekijä.
Ei tarvitse todistaa mitään.
Ei tarvitse osata valmiiksi.
Ei tarvitse olla erityisen ulospäinsuuntautunut.
Ei tarvitse tehdä taidetta ammattilaiseksi tullakseen.
Mutta saa harjoitella kunnolla ja pitkäjänteisesti.
Saa kehittyä.
Saa ottaa oman tekemisensä vakavasti.
Saa kuulua yhteisöön, jossa muutkin tekevät samoin.
Kenelle Omataidekoulu Ateljee sopii?
Omataidekoulu Ateljee sopii erityisesti aikuiselle, joka tunnistaa itsessään yhden tai useamman näistä ajatuksista:
- Haluan oppia piirtämään ja maalaamaan, mutta en tiedä mistä aloittaa.
- Olen tehnyt taidetta joskus aiemmin, mutta haluan palata sen pariin.
- Olen käynyt kursseilla, mutta kaipaan jatkuvuutta.
- En halua suorittaa tutkintoa, mutta haluan silti oppia kunnolla.
- Kaipaan yhteisöä, mutta en halua painostavaa tai kilpailullista ilmapiiriä.
- Haluan tehdä taidetta omassa tahdissani.
- Tarvitsen selkeitä ohjeita ja konkreettisia harjoituksia.
- Haluan kasvattaa itseluottamusta taiteen tekijänä.
- Haluaisin, että taide olisi osa tavallista elämääni eikä vain satunnainen kurssi.
Ateljee ei sovi ihmiselle, joka etsii virallista todistukseen, oppimäärään tai jatko-opintokelpoisuuteen liittyvää koulutusta. Silloin kannattaa tutustua oman alueen taiteen perusopetusta järjestäviin oppilaitoksiin.
Mutta jos kaipaat joustavaa, aikuiselle suunniteltua, pitkäjänteistä ja yhteisöllistä tapaa opiskella kuvataidetta, Ateljee voi olla juuri oikeanlainen paikka.
Miten valita itselle sopiva tapa opiskella kuvataidetta aikuisena?
Aloita kysymällä itseltäsi neljä kysymystä.
1. Kaipaatko virallista rakennetta vai joustavaa harjoittelua?
Jos haluat virallisen opetussuunnitelman, todistuksen ja selkeästi määritellyn oppimäärän, tutki taiteen perusopetuksen mahdollisuuksia.
Jos taas kaipaat ennen kaikkea säännöllistä tekemistä, selkeitä oppitunteja ja mahdollisuutta edetä omaan tahtiin, joustava yhteisö tai jäsenyys voi sopia paremmin.
2. Tarvitsetko lähiopetusta vai toimiiko verkko?
Lähiopetus voi olla ihanaa: opettaja näkee työsi suoraan, ryhmä kokoontuu samaan tilaan.
Verkko-opiskelu taas antaa vapautta. Voit katsoa oppitunnin aamulla, illalla, viikonloppuna tai silloin, kun arki antaa myöten. Aikuiselle tämä joustavuus voi olla ratkaiseva tekijä.
3. Haluatko opiskella yhtä tekniikkaa vai rakentaa pitkäjänteistä taiteen tekemisen tapaa?
Yksittäinen kurssi sopii hyvin rajattuun tarpeeseen. Esimerkiksi: haluan oppia akvarellin perusteet.
Mutta jos tavoitteesi on laajempi — haluan kasvaa taiteen tekijänä — tarvitset todennäköisesti enemmän kuin yhden kurssin. Silloin tärkeäksi tulee jatkumo, yhteisö ja mahdollisuus palata oppimiseen yhä uudelleen.
4. Millainen yhteisö tukee sinua?
Kaikki eivät kaipaa suurta ryhmää tai vilkasta keskustelua. Moni aikuinen taiteen harrastaja on herkkä, pohtiva ja ehkä hieman varovainen jakamaan omia töitään.
Hyvä yhteisö ei pakota näkyville. Se tarjoaa mahdollisuuden tulla mukaan omalla tavalla.
Aikuiselle turvallinen oppimisympäristö voi olla juuri sellainen, jossa saa ensin katsoa, kuunnella ja tehdä itsekseen. Vasta myöhemmin voi jakaa, kysyä tai osallistua enemmän.
Usein kysytyt kysymykset taiteen perusopetuksesta aikuisille
Voiko aikuinen osallistua taiteen perusopetukseen?
Kyllä, aikuinen voi osallistua taiteen perusopetukseen, jos sopiva ryhmä tai opiskelumahdollisuus löytyy. Opetushallituksen mukaan taiteen perusopetus on ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua, mutta myös aikuiset voivat osallistua siihen. (Opetushallitus) Käytännössä aikuisille sopivat vaihtoehdot vaihtelevat paikkakunnittain.
Onko taiteen perusopetus sama asia kuin taidekurssi?
Ei aivan. Tavallinen taidekurssi voi olla yksittäinen lyhyt kurssi tietystä aiheesta tai tekniikasta. Taiteen perusopetus taas on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää opetusta, joka perustuu opetussuunnitelmaan. (Opetushallitus)
Mitä taiteenaloja taiteen perusopetuksessa voi opiskella?
Opetushallituksen mukaan taiteen perusopetuksen taiteenaloja ovat arkkitehtuuri, kuvataide, käsityö, mediataiteet, musiikki, sanataide, sirkustaide, tanssi ja teatteritaide. (Opetushallitus)
Mitä eroa on yleisellä ja laajalla oppimäärällä?
Nykyisessä järjestelmässä taiteen perusopetuksessa on yleinen ja laaja oppimäärä. Laaja oppimäärä on tyypillisesti laajempi ja syventävämpi kokonaisuus, kun taas yleinen oppimäärä tarjoaa kevyemmän mutta silti tavoitteellisen rakenteen. Opetushallitus on päättänyt molempien oppimäärien perusteista vuonna 2017. (Opetushallitus) Vuoden 2026 uudistuksessa ollaan kuitenkin siirtymässä kohti yhtä oppimäärää. (Opetushallitus)
Pitääkö osata piirtää ennen kuin aloittaa kuvataiteen opinnot?
Ei tarvitse. Aikuisen ei tarvitse olla valmiiksi taitava aloittaakseen kuvataiteen opiskelua. Paljon tärkeämpää on halu harjoitella, kokeilla ja antaa itselle aikaa. Piirtäminen, maalaaminen, sommittelu ja värien käyttö ovat taitoja, joita voi kehittää harjoittelemalla.
Voiko kuvataidetta oppia aikuisena?
Kyllä voi. Aikuisella on jopa monia vahvuuksia oppijana: elämänkokemus, kyky reflektoida, oma maku, kärsivällisyys ja halu ymmärtää asioita syvällisesti. Aikuinen voi tarvita toisenlaista opetusta kuin lapsi tai nuori, mutta oppiminen ei ole iästä kiinni.
Mikä on paras tapa opiskella kuvataidetta aikuisena?
Paras tapa riippuu tavoitteestasi. Jos haluat virallisen opetussuunnitelmaan perustuvan kokonaisuuden, taiteen perusopetus voi olla hyvä vaihtoehto. Jos kaipaat joustavuutta, selkeitä oppitunteja ja yhteisöä, jatkuva verkkoyhteisö tai jäsenyys voi sopia paremmin.
Onko Omataidekoulu Ateljee taiteen perusopetusta?
Ei. Omataidekoulu Ateljee ei ole virallinen taiteen perusopetuksen oppilaitos. Se on aikuisille suunnattu kuvataiteen verkkoyhteisö ja harjoittava yhteisö, jossa voi opiskella piirtämistä, maalaamista, taidepäiväkirjatyöskentelyä ja muita kuvataiteen aiheita pitkäjänteisesti omaan tahtiin. Se toimii hyvänä vaihtoehtona niille, joille virallinen opetus ei syystä tai toisesta sovi, tai se voi olla arvokas tuki ja lisä virallisten opintojen ohessa.
Kenelle Omataidekoulu Ateljee sopii?
Ateljee sopii aikuiselle, joka kaipaa selkeitä oppitunteja, joustavuutta, yhteisöä ja jatkuvuutta. Se sopii ihmiselle, joka haluaa oppia kuvataidetta ilman suorituspainetta, mutta ei halua jäädä yksin satunnaisten kurssien ja tutoriaalien varaan.
Lopuksi: aikuisena saa aloittaa
Ehkä kaikkein tärkein asia on tämä:
Aikuisena saa aloittaa.
- Saa aloittaa, vaikka ei olisi piirtänyt vuosiin.
- Saa aloittaa, vaikka koulun kuvistunneista olisi jäänyt epävarma olo.
- Saa aloittaa, vaikka ei tietäisi, mikä oma tyyli on.
- Saa aloittaa, vaikka tuntuisi, että muut ovat jo paljon pidemmällä.
- Saa aloittaa, vaikka ei tavoittelisi ammattitaiteilijuutta.
- Saa aloittaa siksi, että taide kutsuu.
Kuvataiteen opiskelu aikuisena ei ole pelkästään taitojen hankkimista. Se on suhteen rakentamista omaan näkemiseen, omaan käteen, omaan ajatteluun ja omaan luovaan elämään.
Virallinen taiteen perusopetus voi olla tähän hieno polku, jos löydät itsellesi sopivan ryhmän ja rakenteen. Kansalaisopisto, yksittäiset kurssit ja verkkokurssit voivat tarjota tärkeitä alkuja ja oivalluksia.
Ja jos kaipaat aikuiselle suunnattua, joustavaa ja yhteisöllistä tapaa opiskella kuvataidetta pitkäjänteisesti, Omataidekoulu Ateljee voi olla sinulle oikea paikka.
Ateljeessa emme ajattele, että taiteilijaksi tullaan vasta sitten, kun joku ulkopuolinen antaa siihen luvan.
Me ajattelemme, että taiteilijuus kasvaa harjoittelemalla.
Yksi viiva.
Yksi väri.
Yksi luonnos.
Yksi keskeneräinen työ kerrallaan
Siitä alkaa aikuisen oma taiteen polku.
Tutustu Omataidekoulu Ateljeehen:
Ja jos päädyt opiskelemaan perinteisillä kursseilla, olen koonnut työkirjaksi vinkkejä, joiden avulla saat kursseista mahdollisimman paljon ja irti. Voit käydä lataamassa työkirjan itsellesi maksutta klikkaamalla alla olevaa kuvaa.
