Yksi parhaista keinoista oppia maalaamaan, on ottaa oppia ja mallia mestareilta. Esimerkiksi kopioiden maalaaminen on vanha, paljon käytetty ja hyväksi havaittu keino.
Kopioita tai vapaampia omia versioita maalatessaan voi oppia paljon esimerkiksi värien käytöstä, sivellintekniikasta ja sommittelusta.
Yksi erinomainen oppimestari on Henri Matisse (1869-1949). Olen koonnut hänen töitään Pinterest-tauluun, johon linkki löytyy postauksen lopusta. Sieltä löydät myös listan apukysymyksistä, joita voit hyödyntää omissa harjoituksissasi sekä esimerkin minun työskentelystäni.
Henri Matisse oli värienkäytön mestari
Ranskalainen taidemaalari Henri Matisse oli värienkäytön mestari. Matissen teokset tunnistaa usein omintakeisesta ja värikylläisestä maailmasta. Matissen varhaisissa töissä näkyy impressionismin vaikutus, mutta pääosin Matissen maalausten tyyli edustaa fauvismia, jota on nimitetty myös dekoratiiviseksi ekspressionismiksi. Tälle ranskalaisen ekspressionismin tyylisuunnalle ovat tunnusomaisia voimakkaat ja epärealistiset värit, selkeät siveltimenvedot sekä koristeellisuus ja lapsenomainen iloisuus.
Pietarin Eremitaasissa on yksi suurimpia Matisse-kokoelmia. Uran alkuvaiheen työt sekä monet hänen tunnetuimmista töistään, kuten esimerkiksi piirissä pyöriviä ihmisiä kuvaava ’Tanssi’ vuodelta 1910 löytyvät museon kokoelmasta. Kokonaan taiteilijan töille omistettu Matisse-museo sijaitsee Nizzassa.
Matisse oli intohimoinen opiskelija. Hän opiskeli akatemiassa, suorastaan asui iltapäivisin Louvressa ja maalasi ison joukon jäljennöksiä vanhojen mestareiden töistä, kävi iltaisin piirtämässä elävää mallia ja lopuksi vielä iltakoulussa kuvanveistotunneilla.
Autenttisen kuvan Matissen työskentelystä saa esimerkiksi tästä pienestä videosta, jossa hän mm. piirtää muotokuvaa mallista ja luonnostelee pihalta poimimaansa kasvia.
Matisse ja valon lumo
Kuka tahansa innokas maalari voi oppia Matisselta paljon esimerkiksi värien käytöstä.
Matissesta kirjan kirjoittanut Isaac Grunewald kertoo kirjan alussa anekdootin, jonka mukaan eräs hänen ystävänsä oli hiljattain antanut kahdensanvuotiaalle tyttärelleen laatikollisen väriliituja. Hetken aikaan piirreltyään tyttö oli huutanut itku kurkussa: Katso isä, värit ovat suuttuneet toisilleen! Hän oli antanut väriviivojen kulkea ristiin rastiin paperilla ja tunsi vaistomaisesti niiden epäsoinnun.
Matisse omistautui erityisesti värisointujen tutkimiselle. Yle areenasta on katsottavissa elokuun 2022 loppuun asti upea ranskalainen dokumentti Matisse ja valon lumo, josta näkyy kiinnostavalla tavalla, kuinka Matisse kulki klassisesta ja akateemisesta 1800-luvun ruskeita ja neutraaleita sävyjä sisältäneen paletin käytöstä kohti vapaampaa kolorismia.
Lisäksi dokumentti tarjoaa upean nojatuolimatkan, jossa vieraillaan niin eri puolilla Ranskaa, Orientissa kuin Polynesiassakin. Klikkaa kuvaa
Dokumentissa näkyy esimerkiksi, kuinka Matisse tutki sitä kuinka värit vaikuttavat toisiinsa ja kuinka eri värejä rinnakkain maalaamalla voi luoda eläviä ja harmoonisia värisointuja. Mikään väri ei nimittäin oikeastaan ole kaunis sinänsä, vaan kauneus säteilee värien keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Ja kuten jo aiemmin tässä blogissa on ollut puhe, harmailla sävyillä on tärkeä rooli harmonioita luotaessa. Puhtaat värit saavat eloa ja voimaa, kun ne rinnastetaan neutraalimpiin sävyihin. Mutta nämä harmaat nyanssit eivät saa olla sammuneita tai kuolleita. Ne täytyy soinnuttaa voimakkaampiin värisointuihin niin, etteivät ne näytä vaimennetuilta, vaan alkavat rinnastusten ansiosta nekin soida osana maalauksen kokonaisuutta.
Matisse pyrki luomaan tietoisia ja vapaasti luovia värivastakohtia ja etsi niitä jatkuvasti niitä ympäriltään. Ja luonteenomaista hänen työskententelylleen oli, että usein hän maalasi hyvin valovoimaisen sävyn rinnalle hyvin tumman sävyn.
Valon väristä
Matisse oli myös muiden ajan maalareiden tapaan kiinnostunut valon vaikutuksesta väriin. Maalarin (aivan kuten valokuvaajankin) on todella tärkeä oppia näkemään valon kaksi lajia kylmä ja lämmin valo.
Lämpimästä valosta esimerkkinä on vaikkapa päivänvalo aurinkoisena päivänä auringonnousun tai -laskun aikaan. Kylmää valo on puolestaan esimerkiksi harmaana, pilvisenä päivänä.
On tärkeää tiedostaa myös se, miten valon väri vaikuttaa varjojen väriin. Perusperiaate on se, että lämpimässä valossa varjot tulevat kylmiksi, ja kylmässä valossa ne ovat lämpimiä.
Esimerkiksi kun katselemme lämpimässä auringonvalossa kylpevää talvimaisemaa voimme havaita, että valossa oleva lumi näyttäää keltaiselta, mutta varjot muuttuvat ultramariininsinisiksi.
Matissen tavoitteena rauha
Nykyihmistä puhuttelee myös tapa, jolla Matisse etsii taiteesta rauhaa ja lepoa.
Vuonna 1908 Matisse kirjoitti:
Minä haaveilen taiteesta, joka on tasapainoa, puhtautta ja lepoa ilman häiritsevää aihetta tai ajatuksia askarruttavaa sisällystä, taiteesta , joka jokaiselle henkisen työn tekijälle, liikemiehelle yhtä hyvin kuin kirjailijallekin, antaa lievennystä, on rauhoittavaa lääkettä aivoille ja joka voi virkistää häntä kuin hyvä nojatuoli ruumiillisesti rasittavan työn jälkeen.
Tässä Matisse tulee lähelle itämaisia taiteilijoita ja heidän laillaan Matisse tahtoi valmistaa katsojalle sen ainoan mielentilan, johon sisältyi hienostunut rauha, täydellinen tasapainotila, tämä ”emotiivinen tyhjyys”, missä väreistä nauttiminen voisi tapahtua täydellisessä ja lopullisessa nautinnon tilassa, autuaassa onnellisuudessa
Matissen ensimmäinen kosketus itämaihin tapahtui Munchenin itämaisessa taidenäyttelyssä 1903, ja silloin hänessä heräsi rakkaus puhtaisiin väripintoihin ja värikkäisiin arabeskeihin.
Samaan aikaan hän keksi myös japanilaiset puupiirrokset, jotka suuntasivat hänen mielensä hienostuneeseen yksinkertaisuuteen ja jotka tiedottomasti paljastivat hänelle jotakin merkittävää hänen taiteellisen kutsumuksensa ytimestä.
Maalaa kuin Matisse
Olen koonnut Pinterest-tauluun joitakin Matissen töitä. Sieltä löydät helposti kuvia omaa työskentelyäsi inspiroimaan.
Kun työskentelet Matissen töiden pohjalta voit ensin piirtää luonnoksen ja sitä piirtäessäsi miettiä, miten kuva on sommiteltu. Mitä voit oppia sommittelusta?
- Miten kuvapinta on jaettu?
- Millaisista alueista kuva koostuu?
- Mikä on kuvan ”focal point”? (”polttopiste”, kiinnostavin kohta/pääasia). Mihin se on sijoitettu?
- Millaisessa suhteessa kuvassa olevat asiat ovat kuvan reunoihin ja kulmiin?
Kun ryhdyt maalaamaan voit pohtia värejä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
- Mitkä ovat kuvan päävärejä?
- Mitä muita värejä niiden lisäksi on käytetty?
- Kuinka montaa eri sävyä kustakin väristä on käytetty?
- Mikä on kirkkaiden ja neutraalien värien suhde?
- Mikä on kylmien ja lämpimien värien suhde?
- Onko käytetty vastavärejä?
- Missä on teoksen vaaleimmat/tummimmat kohdat?
Esimerkki omasta työstäni
Maalasin ensimmäisen oman harjoitukseni nopeasti guassiväreillä. Maalaaminen oli hauskaa ja todellakin erinomaista värien sekoittamisen ja sävyjen tarkkailun harjoitusta. Harvoin tulee sävyjä tutkittua näin intensiivisesti.
Otin mallia Matissen öljyvärimaalauksesta, joka on yksi hänen lukuisista odaliski-aiheisista maalauksistaan. Teoksen nimi on L’odalisque, Harmonie Bleue, 1937 ja se on myyty 30 miljoonalla dollarilla Christiesillä vuonna 2007.
Oman nopean luonnokseni sinisistä ei tullut yhtä harmonisia eikä oransseista hehkuvia, ja ajattelinkin maalata tämän myöhemmin uudelleen paremmalla ajalla.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla pesutekniikkaa ja levittää päälle kerroksen mustetta, pestä sen ja katsoa, mitä siitä seuraa. Jos haluat tutustua tähän tekniikkaan voit ladata alta maksuttoman tutoriaalin.
Ja jos sinua mietityttää, onko muiden töiden kopioiminen ylipäätänsä ok, sinua saattaa kiinnostaa tästä aiheesta kirjoittamani artikkeli Löydä oma tyyli ottamalla mallia muilta
