Pastelliliidut mainitsi ensimmäisen kerran Leonardo da Vinci vuonna 1495, mutta varsinaiseen suosioon pastellimaalaus nousi 1700-luvulla erityisesti muotokuvamaalauksessa. Pastelleja käytettiin usein guassin kanssa yhdessä.

Seuraavalla vuosisadalla tekniikkaa kehitti mm. tuottelias Edgar Degas. Myös esimerkiksi Marc Chagall teki pastellimaalauksia ja onpa Edward Munchin kuuluista Huuto-maalauksestakin olemassa myös pastelliversio. Yllä olevassa kuvassa on osa Mary Cassatin Nukkuva lapsi -pastellimaalauksesta vuodelta 1910

Pastellimaalauksen etuja ja haasteita

Pastellimaalauksessa on aivan oma viehätyksensä, joka liittyy esimerkiksi laadukkaiden värien täyteläisyyteen ja mahdollisten tekniikoiden monipuolisuuteen. Pastelleilla onnistuu niin täysin abstrakti maalauksellisuus kuin pikkutarkan realististen töiden tekeminenkin.

Ehdottomiin etuihin kuuluu se, että ei tarvita minkäänlaisia maalausaineita tai edes vettä, ja näin ollen säästyy myös esimerkiksi siveltimien pesulta. Toisaalta käsiä saa pestä tiuhaan, koska pastellit pölyävät, osa enemmän osa vähemmän.

Pastelleilla ei myöskään värien sekoittaminen ole yhtä yksinkertaista kuin maaleilla maalattessa, joten tarvitset eri värejä ja niistä eri sävyjä huomattavasti enemmän kuin maaleilla maalattaessa.

Pastelleilla ei myöskään voi piirtää/maalata ihan mille tahansa paperille, vaan tarvitaan erityisesti tähän tarkoitukseen soveltuva pohja.

Pastelliliituja on kahdenlaisia

Pastelliliituja on kahdenlaisia: ns. kuivapastelleja (soft pastels) ja öljypastelleja (oil pastels). Ne eroavat toisistaan siinä, millaista sideainetta niissä on käytetty. 

Kuivapastelleissa sideaineena on arabikumi – eli sama sideaine kuin akvarelliväreissäkin. Öljypastelleissa sideaineena on kumin sijaan öljy. Tästä erilaisesta koostumuksesta johtuen, niitä ei voi käyttää kuivapastellien kanssa. Tässä postauksessa keskitytään nimenomaan kuivapastelleihin. 

pastelliliidut
Edgar Degas, Kylpevä nainen, 1886

Pastelliliitujen koostumus vaihtelee

Kuivapastelliliidut sisältävät pigmenttiä sekä kipsiä tai valkoista liitua, sekä sideaineena  arabikumia kuten akvarelliväreissäkin.  Mitä laadukkaammat pastelliliidut on kyseessä, sitä enemmän ne sisältävät puhdasta pigmenttiä. Tästä johtuen laadukkailla väreillä jälki on erityisen värikylläistä ja täyteläistä. 

Eri brändien liiduissa on myös eroa sen mukaan, kuinka kovia pastelliliidut ovat. Mitä vähemmän sideainetta liitu sisältää, sitä pehmeämpää se on. Mitä pehmeämpi liitu on, sitä täyteläisempää on jälki. Toisaalta pehmeämmät liidut myös murenevat helpommin.

Pehmeillä liiduilla on helppo saada aikaan maalauksellista jälkeä, kun taas kovemmat liidut sopivat paremmin tarkkojen yksityiskohtien tekemiseen ja piirtämiseen.

Suomessa laadukkaista pastelleista eniten näkee myytävän Rembrandtin liituja. Ne sijoittuvat pehmeys-kovuus -asteikolla puolivälin tienoille. Pehmeiden pastellejen aatelia edustavat esimerkiksi ranskalaiset Sennelierin pastellit ja amerikkalaiset käsintehdyt Terry Ludwigin pastelliliidut.

Uusin tulokas – Pan Pastellit

Uusin tulokas pastellimarkkinoilla ovat Pan Pastellit, jotka on pakattu puristepuuteria muistuttaviksi kakuiksi. Niiden levityksessä käytetään siihen suunniteltuja levittimiä ja eri muotoisia meikkisientä muistuttavia sieniä.

Pan Pastellien etuna on, että ne pöllyävät vähemmän kuin liidut, eivät murene samalla tavalla ja ovat ainakin valmistajan mukaan hyvin riittoisia. Niiden koostumuksesta ja perinteisestä pastellista poikkeavasta levitystavasta johtuen vaikuttaa myös, että ne eivät ole alustan suhteen yhtä vaativia kuin perinteiset pastellit

Tässä alla on lyhyt PanPastellien mainosvideo, josta saa vähän käsitystä, mistä on kyse. Youtubesta löytyy pilvin pimein lisää videoita, joissa PanPastelleilla työskentelemistä kuvataan perusteellisemmin.

Pan Pastelleja on Suomestakin hyvin saatavilla ja niitä myydään erilaisina valmiina lajitelmina ja yksittäisinä ”nappeina”.

Omasta mielestäni Pan Pastellit ovat hyvä lisä pastellivalikoimiin, ja itsekin olen niitä hankkinut. Ne eivät silti mielestäni korvaa perinteisiä liituja. Ne ovat käteviä erityisesti siinä, kun pitää saada isoja pehmeitä pintoja aikaan. Olenkin käyttänyt niitä erityisesti esimerkiksi elävän mallin piirustuksen yhteydessä ja taustoja tehdessä.

On olemassa myös pastellikyniä, jotka näyttävät siis puuväreiltä. Ne ovat erityisesti realistista piirtämistä harrastavien suosiossa.

Omat pastelliliituni

Tässä näet omat tämänhetkiset liituni. Oma kokoelmani sisältää liituja useammasta eri lähteestä. Kaikkia en enää muistakaan ja osan olen ostanut yksittäisinä kappaleina Temperasta. Suurin osa on tilattu netistä.

Muistan, että joukossa on ainakin ikivanha 56 liidun kokoelma Rembrandtin liituja, Sennelierin Paris-lajitelma, lajitelma Terry Ludwigin tummia liituja sekä lajitelma kovia Prismacolorin pastelleja. Viimeksi mainitun metsästämisessä on ollut kovin homma. Myöskään Terry Ludwigin liituja en ole onnistunut Suomesta löytämään, joten tilasin ne Englannista (ennen Brexitiä…)

Olen siis poistanut pastelliliidut alkuperäisistä pakkauksistaan, repinyt niistä mahdolliset paperikääreet ja katkaissut ne sopiviksi pätkiksi. Jäljelle jääneet pätkät säilytän alkuperäisessä pakkauksessa ja sieltä voin sitten täydentää, kun joku uhkaa loppua. Alkuperäispakkaukset auttavat myös muistamaan, mitä värejä minulla on, ja hankkimaan tarvittaessa suosituimpia lisää tai täydentämään muuten valikoimaa.

Pätkimisen olen tehnyt siksi, että on syntynyt sopivan kokoisia paloja, joita voi käyttää lappeellaan maalaamiseen. Liidut säilytän toimistopaperille tarkoitetussa lokerikossa, joka toimii muuten hyvin, mutta kuljettaminen esimerkiksi kursseille osallistuessa on hieman hankalaa. Amerikasta saisi sellaisia ihania puisia laatikoita, jotka on tarkoitettu ihan tätä varten, mutta vielä en ole raaskinut sellaista hommata.

Olen omaa valikoimaani kootessani pitänyt mielessä seuraavia kriteereitä. Valikoimasta pitää löytyä:

  • Kovempia ja pehmeämpiä liituja
  • Riittävästi värillisiä ihan tummia ja ihan vaaleita liituja (siis muuta kuin mustaa ja valkoista)
  • Riittävästi ylipäätänsä tummuusasteeltaan erilaisia sävyjä
  • Riittävästi murrettuja ja neutraaleja sävyjä (muutakin kuin ruskeaa ja harmaata)

Pastellipaperit

Pastellipapereita on kahdenlaisia sileämpiä ja karheampia. Mitä karheampaa paperi on, sitä useampia kerroksia siihen pystyy maalaamaan. Ja mitä useammat kerrokset paperi sallii, sitä helpompaa on rikkaiden ja syvien värikerrosten luominen.

Sileitä pastellipapereita ovat esimerkiksi seuraavat. Nämä kuitenkin sopivat oikeastaan paremmin piirtämiseen ja luonnosteluun kuin varsinaiseen pastellimaalaukseen

  • Canson Mi-Teintes Pastel Paper
  • Fabriano Tiziano Pastel Paper
  • Fabriano Ingres Pastel Paper
  • Clairefontaine Ingres Pastel Paper
  • Hahnemuhle Ingres Pastel Paper
  • Hahnemuhle LanaColours Paste Paper

Karkeita, enemmän tai vähemmän aivan hienoa hiekkapaperia muistuttavia papereita ovat:

  • Canson Mi-Teintes Touch, 300 gsm
  • Clairefontaine Pastelmat Paper, 335 gsm
  • Art Spectrum Colourful Pastel Paper, 300 gsm
  • Sennelier Soft Pastel Card, 360 gsm
  • UART Sanded Pastel Paper, tätä on montaa eri karkeusastetta, 300 gsm

Pastellipapereita myydään sekä irtoarkkeina että eri kokoisina lehtiöinä, hyvin monen sävyisinä. Usein pastellimaalaukset tehdäänkin värilliselle tai sävytetylle pohjalle. Värilliselle pohjalle työskentely on monin tavoin antoisaa ja se tuo työhön usein oman tunnelmansa ja hehkunsa. Lisäksi värillinen pohja usein auttaa luomaan työstä riittävän yhtenäisen kokonaisuuden.

Karkeissa papereissa on sekin hyvä puoli, että ne ovat yleensä niin tukevia, että ne kestävät myös märkää. Niinpä monet maalaavatkin ensimmäiseksi kerrokseksi alusmaalauksen. Alusmaalauksen voit tehdä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • maalaa alusmaalaus akvarelliväreillä tai musteilla
  • luonnostele pohjamaalaus pastelleilla ja sivele sitten työn pintaan denaturoitua alkoholia tai isopropyylialkoholia. Se ”sulattaa” pigmentit alustaan ja luo kiinnostavia efektejä

pastelliliidut
Edgar Degas, pastellimaalaus, 1894

Voit pohjustaa pastellialustan myös itse

Voit myös itse pohjustaa riittävän paksua ja paperia tai levyä pastellille sopivaksi. Tavoitteena on, että pintaan tulee sopivasti karheutta, jotta pastelli tarttuu siihen. Olen itse käyttänyt tähän tarkoitukseen esimerkiksi väritöntä gessoa. Ainakin Liquitexin väritön gesso tekee karhean pinnan.

Voit sekoittaa myös ohentaa ja halutessasi sävyttää tavallista gessoa tai akryylimediumia ja lisätä sinne esimerkiksi hohkakivijauhetta tuomaan karkeutta. Ohentamisessa ja hohkakivijauheen käytössä ei pidä kuitenkaan liioitella, jotta gesson tai mediumin riittävät liimaominaisuudet säilyvät. Hohkakivijauhe on edullista ja löydät sitä helposti googlettamalla.

Pastellityöt pitää suojata

Pastellitöiden säilyttäminen on hieman haastavaa, koska liitu varisee varsinkin vähänkään sileämmistä papereista helposti. Niinpä työt usein suojataan lopuksi fiksatiivilla. Sen ongelmana vain on, että se usein tummentaa jonkin verran työtä ja sammuttaa värejä. Tämän haitan minimoimiseksi kannattaa käyttää mahdollisimman laadukasta fiksatiivia.

Inspiroidu modernista suomalaisesta pastellitaiteesta

Lopuksi vielä vinkki sinulle, joka haluat inspiroitua loistavasta, modernista suomalaisesta pastellitaiteesta. Kannattaa käydä tutustumassa Pirkko Mäkelä-Haapalinnan teoksiin.

Pirkko Mäkelä-Haapalinna liikkuu teoksissaan abstraktin ja esittävän taiteen kiehtovassa rajamaastossa. Hänen työnsä on taiteilijan kertoman mukaan maalattu usein valkoiselle tai vaaleanharmaalle Pastelmat-paperille. Pohjalla saattaa olla musteilla maalattu alusmaalaus, jota on voitu raapia esimerkiksi puutikulla jopa musteen ollessa vielä märkää.

Mäkelä-Haapalinnan ajatuksiin ja teoksiin voit käydä tutustumassa tässä artikkelissa sekä hänen kotisivuillaan.


Kaipaatko tietoa akvarellivälineistä? Käy siinä tapauksessa lukemassa nämä: