Jos haluat olla taiteilija ja saada myös elantosi taidetta tekemällä, pitääkö sinun käydä virallinen taidekoulu? Ei välttämättä. Sosiaalisesta mediasta, erityisesti Facebookista ja Instagramista löytyy kasvava joukko itseoppineita taiteilijoita, jotka tekevät taidetta täysipäiväisesti ja myös elävät sillä.
Toisaalta virallinen taidekoulukaan ei takaa toimeentuloa. Lähimainkaan kaikki taidekouluista valmistuvat eivät elätä itseään taidetta tekemällä. Iso osa koulutetuista taiteilijoista tekee elääkseen muuta kuin omaa taidettaan.
Iät ja ajat taiteilijaksi on voinut tulla kahdella tavalla: opiskelemalla auktorisoidussa taidekoulussa/yliopistossa tai itse opiskelemalla. Kummassakin tavassa on omat hyvä ja huonot puolensa ja riippuu tavoitteistasi ja tilanteestasi, kumpi tapa sinun kannattaa valita.
Ennen kuin katsomme tarkemmin näitä eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, on hyvä uhrata hetki sen pohtimiseen, mitä taide ylipäätänsä on ja kuka sen päättää, eli miten taideinstituutio toimii. Erityisesti jos valitset itseoppineen taiteilijan tien, sinun on nimittäin hyvä tiedostaa, mitä olet tekemässä ja miksi.
Mitä taide on ja kuka sen päättää?
Taidetta on yritetty määritellä tuhansia vuosia siinä kuitenkaan lopullisesti onnistumatta. Kukaan ei siis ole onnistunut lopullisesti määrittelemään ominaisuuksia, jotka olisivat ominaisia taiteelle ja vain taiteelle. Käytössämme ei siis ole kriteereitä, joiden avulla voitaisiin aukottomasti erotella taide ei-taiteesta.
Tätä hämmennystä on vielä lisännyt se, että taide on jatkuvasti pyrkinyt kohti rajoja ja koetellut, mikä on sallittua ja menee läpi.
Hämmennyksestä huolimatta taidetta kuitenkin on kiistatta olemassa. Lienemme kaikki samaa mieltä siitä, että joku Monalisa on taidetta. Mutta silti se, mikä lopulta on tai ei ole taidetta on jatkuvasti avoin, usein myrskyisiä tunteita ja kiistoja nostattava kysymys.
Taidemaailma pyörii pitkälti sen varassa, että on olemassa taideinstituutio portinvartijoineen. Tämä instituutio koostuu monenlaisista toimijoista: museoista ja gallerioista, taidekouluista, tutkijoista, apurahalautakunnista, taidelehdistä ja -kriitikoista. Tämän instituution puitteissa siis jatkuvasti määritellään sitä, mikä on tai ei ole taidetta. Ja lisäksi myös, mikä on hyvää ja vähemmän hyvää taidetta.
Taideinstituutio on perusolemukseltaan elitistinen ja ns. suuren yleisön näkemykset siitä, mikä on hyvää taidetta eivät lähimainkaan aina käy yksiin taidemaailman portinvartijoiden käsitysten kanssa. Suuren yleisön ja taideinstituution suhde on usein jännitteinen: portinvartijat nyrpistelevät kaikelle harrastelijamaisuudelle ja suuri yleisö puolestaan ihmettelee, miten joku museoon kiikutettu vessanpytty muka voi olla taidetta.
Taideinstituutio on kuitenkin olemassa ihan riippumatta siitä, mitä siitä ja sen edustamista taidekäsityksistä ajatellaan. Ja jos haluat olla taiteilija ja tehdä taidetta, joudut toimimaan jonkinlaisessa suhteessa taideinstituutioon, halusit tai et.
Taidekoulu – plussat ja miinukset
Taidekouluun hakeutuminen on osalle meistä paras vaihtoehto. Taidekoulu sisältää niin plussia kuin miinuksiakin.
Miinukset
- Joudut kilpailemaan päästäksesi sisään
- Olet sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan
- Joudut mahdollisesti opiskelemaan asiota, joita et koe mielekkäiksi tai tarpeellisiksi.
- Joudut suorittamaan erilaisia asioita.
Plussat
- Sinun ei tarvitse itse miettiä ja selvittää mitä sinun pitäisi opiskella, voit vaan tehdä niin kuin käsketään.
- Saat todennäköisesti vähintään hyvää opetusta ja ohjausta
- Voit helposti opiskella tekniikoita, jotka vaativat erityisiä tiloja ja välineitä (mm. grafiikka, kivityöt, kuvanveisto jne.)
- Tutustut muihin opiskelijoihin
- Saat virallisen luvan ajatella olevasi taiteilija
- Parannat mahdollisuuksiasi saada esimerkiksi apurahoja ja töitäsi näytille
Ylipäätänsä se, kannattaako sinun hakeutua viralliseen taidekouluun vai alkaa opiskella omin päin, riippuu paljolti siitä, mitä haluat. Jos haluat voittaa taidekilpailuja tai saada töitäsi jonain päivänä vaikkapa Kiasmaan näytille, on virallinen taidekoulu oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Mutta jos et niinkään kaipaa mainetta ja kunniaa, vaan haluat pikemminkin vain tehdä taidetta ja hankkia sillä rahaa, voit yhtä hyvin ryhtyä itseoppineeksi taiteilijaksi. Itseoppineena taiteilijana sinun ei tarvitse tinkiä piiruakaan laadusta vaan voit tehdä aivan yhtä hyvää taidetta kuin virallisten taidekoulujen kasvatitkin. Voit luoda hyvää ja kaunista tähän maailmaan vähintään samalla mitalla. Voit opiskella mielin määrin taidehistoriaa ja tutustua nykytaiteen kenttään, jotta saat tarpeellista perspektiiviä omaan tekemiseesi.
Itseoppinut taiteilija tarvitsee hyvän itsetunnon
Itseoppineen taiteilijan täytyy kuitenkin varautua siihen, että hänen taiteilijuutensa saatetaan kyseenalaistaa. Erityisesti, jos menestyt ja myyt töitäsi, saat varautua siihen, että paikalle ilmaantuu joku (kateellinen) selittämään, kuinka oikeaa taidetta tekevät vain taideyliopistoista valmistuneet taiteilijat.
Tuorein ja poikkeuksellisen kärkevä esimerkki hyökkäysestä itseoppineita taiteilijoita kohtaan on suuren kohun herättänyt Laura Frimanin kolumni Jokainen tempparitähti ja kombuchabloggaaja ei ansaitse kustannussopimusta, jossa kehotetaan ostamaan taidetta vain ammattitaiteilijoilta so virallisen koulutuksen saaneilta. Frimanin mukaan itseoppineiden taiteilijoiden on kyllä sallittua maalata terapiamielessä, mutta heidän ei pidä ”elätellä harhaisia kuvitelmia itsestään varteenotettavina toimijoina suomalaisella kuvateiteen kentällä”. Sen sijaan heidän pitää ”pensselit polttaa roviolla ja hypätä itse perässä.”
Kolumni nosti valtaisan somekohun ja ymmärrettävästi varsinkin virallisen koulutuksen saaneet taiteilijat iloitsivat ulostulosta. Keskustelussa kuitenkin rakentui ongelmallinen kuva itseoppineista taiteilijoista laumana moukkia, joka ei ymmärrä tai tiedä sen enempää taidehistoriasta kuin nykytaiteestakaan mitään, toisin kuin ammattitaiteilijat.
Friman ei kolumnissaan sen tarkemmin määritellyt, mihin hän viittasi puhuessaan varteenotettavasta toimimisesta suomalaisella kuvataiteen kentällä. Selvää kuitenkin on, että ainakin elanto taidetta tekemällä on kyllä mahdollista saada myös itse opiskellen. Mutta tueksi tarvitaan hyvä itsetunto ja kollegoiden tuki, muutoin Frimanin kolumnin kaltaiset hyökkäykset helposti pääsevät liiaksi ihon alle.
Omatoimisen opiskelun plussat ja miinukset
Itseoppineita taiteilijoita on ollut aina. Kuuluisimpia esimerkkejä ovat esimerkiksi Vincent van Gogh ja Frida Kahlo. Ja varsinkin nykyisin itseopiskellulle on paremmat edellytykset kuin koskaan aiemmin. Yksinkertaisesti koska Internet. Kun ryhdyt itseoppineeksi taiteilijaksi:
- Sinun ei tarvitse kilpailla eikä päteä
- Voit edetä omassa tahdissasi ja tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä
- Voit räätälöidä itsellesi sopivan polun
- Voit tarvittaessa vaihtaa suunnitelmaa joustavasti
- Voit opiskella missä haluat ja milloin haluat
- Et tarvitse kenenkään lupaa etkä hyväksyntää suunnitelmillesi
- Voit itse vapaasti valita, paljonko investoit aikaa ja rahaa sekä mihin investoit
- Voit itse vapaasti valita, kenen kanssa opiskelet
Pääset vastaamaan myös seuraaviin haasteisiin:
- Sinun pitää itse selvittää, mitä sinun pitäisi opiskella
- Sinun pitää itse löytää keinot, millä voit hankkia itsellesi tarvittavat tiedot ja taidot
- Sinun pitää itse luoda itsellesi taiteilijaidentiteetti ja keksiä keinot epävarmuuden kanssa elämiseen.
- Sinun pitää itse löytää itsellesi taiteilijayhteisö, joka tukee sinua matkallasi
Kaikki haasteet on voitettavissa ja olen perustanut Oman taidekoulun juuri sitä varten, ettei sinun tarvitsisi selvitellä kaikkea yksin. Haluankin kutsua sinua yhteiseen seikkailuun! Tartutaan yhdessä niihin kaikkiin huikaiseviin mahdollisuuksiin, joita ulottuvillamme on.
Oma taidekoulu eli miten taidetta voi opiskella tehokkaasti ja tuloksellisesti omin päin
Tulen jatkossa ottamaan selvää virallisten taidekoulujen opetussuunnitelmista. Niistä saa hyviä ideoita ja lähtökohtia oman henkilökohtaisen oppimispolun muotoilulle. Itseoppineen taiteilijan kehitystä edesauttaa, kun ensin selvittää itselleen, että mitä pitäisi opiskella ja osata. Sen jälkeen on seuraavien askelien löytäminen huomattavan paljon helpompaa.
Lisäksi kun tiedät opiskelevasi samoja asioita kuin “oikeat” taideopiskelijatkin sinun on helpompi alkaa rakentaa itsevarmuuttasi. Sitä luottamusta, jonka turvin voit epäröimättä, anteeksi pyytelemättä ja selittelemättä ennen pitkää nimittää itseäsi taiteilijaksi. Itsetuntoa, jonka turvin voit jatkaa horjumatta Frimanin kolumnin kaltaisista hyökkäyksista huolimatta.
Lisäksi oppimista ja edistymistä edesauttaa, kun muodostat itsellesi kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea taideopinnot pitävät sisällään. Silloin sinun on helpompi jäsentää netissä ja maailmalla vastaan tulevia tiedon murusia, ja asettaa ne oikeisiin yhteyksiinsä. Silloin et eksy niin helposti Youtuben syövereihin etkä uuvu joka puolelta tulvivan informaatiotsunamin alle. Opit luottamaan siihen, että tiedät, mikä on olennaista ja pystyt keskittymään siihen.
Ja lopuksi vielä pikkuvinkki: jos sinua sattuu huolestuttamaan puuttuva piirustustaito, niin eipä hätää, olen koonnut sinulle kolme askelta, jotka ottamalla pääset hyvää alkuun. Niihin voit käydä tutustumassa tästä linkistä.
