Ulkoilmamaalaus eli plein-air-maalaus (ransk. en plein air = ulkoilmassa) on maalaamista alusta loppuun ulkona. Ulkoilmamaalausta on pidetty erityisesti Ranskasta alkunsa saaneena tapana. Se yleistyi 1800-luvun lopulla, kun maisemien ja maisemaan sijoitettujen ihmisten maalaamisesta ulkona, luonnonvalossa tuli suosittua.

Ulkoilmamaalauksesta innostuivat erityisesti impressionistit, mutta sitä harrastettiin myös esimerkiksi Englannin Cornwallissa ja monissa taiteilijasiirtokunnissa. Yllä oleva kuva on John Singer Sargentin maalaus Claude Monnet maalaa metsänreunassa, 1885

Myös suomalaiset taiteilijat omaksuivat uuden maalaustavan, ja Suomessa Ahvenanmaalla toimi Önningebyn taiteilijasiirtokunta, joka keskittyi ulkoilmamaalaukseen. 

Suomalainen taidemaalari Berndt Lindholm (1841-1914) kuvaili ulkoilmamaalausta näin:: 

»Vähitellen kaikki ovat alkaneet rynnätä maaseudulle ravistaakseen harteiltaan akateemisen pakkopaidan. Mestareilta on opittu, että luonnonkauneutta pitää opiskella luonnossa. Siepata siitä hetken vaikutelma, se on nyt tavoite… tutkimalla huolellisesti kohteen värejä ja miten silmä havaitsee niiden muutokset luonnossa, kun ilma ja valo vaikuttavat niihin eri tavoin …

Ulkoilmamaalauksessa onkin niin ihanaa juuri se, että se saa näkemään luonnon aivan uusin silmin. Aivan pikkiriikkisistä yksityiskohdista tulee valtavan kiinnostavia. Luonnon helmassa maalaamisesta tuleekin erityisen helposti suorastaan meditatiivinen kokemus.

Ulkoilmamaalauksen myötä maalaaminen muuttuu

Tehdasvalmisteisten öljyvärituubien tulo markkinoille vaikutti ulkoilmamaalauksen yleistymiseen. Aikaisemmin maalari teki omat maalinsa hiertämällä ja sekoittamalla pigmentin pellavaöljyyn. Uudet, valmiiksi sekoitetut maalit oli pakattu tuubiin, jossa maalin koostumus oli tahnamaista.

Ulkoilmamaalauksen syntyaikoihin yleistyivät myös maalaustelineet, joissa oli kokoonpainuvat teleskooppijalat ja laatikko, jossa saattoi säilyttää maalausvälineitä. Näiden välineiden avulla retket metsiin ja erämaihin tulivat vähemmän hankaliksi.

Maalausprosessi nopeutui huomattavasti. Maalien paksusta, tahnamaisesta luonteesta tuli uusi tyyli, kuten myös alla prima -maalaustekniikasta sekä spontaanista maalausotteesta.

Samalla aiemmin käytetyt tummat värit saivat väistyä vaaleampien ja kirkkaampien värien tieltä. Uutta impressionismin ja ulkoilmamaalauksen mukaista tyyliä kutsuttiin Suomessa myös valomaalaukseksi.

Ulkoilmamaalari tarvitsee kevyet kantamukset

Ulkoilmassa voi maalata valmiita teoksia alusta loppuun. Mutta yhtä hyvin siellä voi vain luonnostella ja tehdä erilaisia nopeita tutkielmia ja muistiinpanoja, joiden pohjalta työskentelyä voi sitten jatkaa kotona.

Jotta ulos tulee lähdettyä maalaamaan, täytyy välineiden olla mahdollisimman helposti mukaan otettavat ja kevyet. Olen tehnyt oheisen videon, josta toivoakseni saat ideoita, kuinka ulkona työskentelystä saa kaikkein helpointa.

Itse työskentelen mieluiten piirtämällä ja akvarelliväreillä maalaamalla. Ne sopivat nopeaan luonnosteluun erinomaisesti ja kulkevat helposti mukana.

Oheisella videolla esittelen mm.

  • taskuun mahtuvan minisetin
  • itse tuunatun ja ultrakevyen taittuvan maalausalustan
  • eri tapoja hoitaa veden käyttö
  • itsetehdyn sivellinkotelon

Jos kaipaat lisää tietoa akvarellitarvikkeista, sinua saattavat kiinnostaa nämä: