Akvarellipapereita on kaupan niin monenlaisia ja -hintaisia, että voi olla aluksi vaikea tietää, kuinka valita oikea akvarellipaperi. Valintaa miettiessään pitää miettiä paitsi paperin ominaisuuksia ja hintaa myös sen käyttötarkoitusta. Tarvitaan sekä harjoitteluun että valmiiden ja kestävien teosten maalaamiseen sopivaa paperia.
Akvarellipaperin koostumus
Akvarellipaperia tehdään puusellusta, pellavakuidusta, puuvillakuidusta tai puuvillan ja puusellun sekoituksesta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä enemmän pellavaa tai puuvillaa paperin valmistukseen on käytetty, sitä parempi ja kalliimpi paperi. Parhaat akvarellipaperit ovat käsintehtyjä lumppu- tai puuvillapapereita.
Nykyään puhutaan usein huolimattomasti lumppupaperista, kun tarkoitetaan puuvillakuiduista valmistettua paperia. Sillon tällöin näkee myös aitoa lumpuista tehtyä lumppupaperia. Akvarellilehtiössä lukee silloin esimerkiksi englanniksi linen tai rag eli pellava tai lumppu.
Koneella tehdyn ja käsin tehdyn paperin ero on tekninen. Käsin tehdyissä papereissa kuidut kulkevat eri suuntiin, jolloin paperi pysyy kasteltaessa paremmin suorana. Sen sijaan koneella valmistetussa paperissa kasvin kuidut ovat saman suuntaisesti, mikä aiheuttaa sen, että paperilla on taipumus käpristyä.
Akvarellipaperin vahvuus ja vaadittavat ominaisuudet
Papereita on eri vahvuisia ja paperin paksuus ilmoitetaan grammoina/neliö. Yleisimmin käytetyt ja myytävät paperit ovat 185-300 grammaa. Mitä paksumpaa paperi on, sitä kalliimpaa se myös on.
Paksumpaa paperia tarvitaan erityisesti silloin, kun on tarkoitus maalata hyvin märillä tekniikoilla. Hyvältä paperilta vaaditaan, että se imee hyvin vettä ja että sen pinta ei nöyhtäänny työskentelyn aikana.
Paperin pitää myös imeä vettä oikealla tavalla eli ei liian nopeasti eikä hitaasti. Paperin pitää kestää pitkäänkin työskentelyä.
Paperin pitää myös olla happovapaata, jotta se ei kellastu auringonvalon vaikutuksesta. Voit testata tätä jättämällä paperisuikaleen esimerkiksi ikkunalaudalle ja peittämällä siitä osan. Jo parissa viikossa voit huomata muutoksia, mikäli paperi ei ole happovapaata.
Akvarellipaperi sisältä paperimassan lisäksi aina myös liimaa. Liimaa on massan seassa mutta usein myös paperin pinnalla. Pintaliimaus voi olla joko molemmilla puolilla tai vain toisella puolella arkkia. Jos pintaliimaus on liian kova, väri jää kellumaan paperin pinnalle, mikä hankaloittaa työskentelyä. Tällaisiin ongelmiin saattaa törmätä halvoissa papereissa.
Paperia myydään lehtiöissä, irtoarkkeina (joiden koko on yleensä noin 56 x 76 cm) ja rullissa. Lehtiöissä on yleensä myös reunat liimattu ja ideana on, että paperia ei irroteta lehtiöstä ennen maalaamista, jolloin liimatut reunat estävät kupruilua. Isommissa lehtiöissä tämä ei kuitenkaan toimi kovin hyvin. Itse tykkään muutenkin lehtiöistäkin arkit irrottaa ja käsitellä niitä aivan kuten irtoarkkejakin.
Akvarellipaperin väri ja pintarakenne
Paperia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota myös paperin sävyyn. Paperi voi olla valkoista, ekstra valkoista tai luonnonvalkoista. Ennen akvarellipaperit olivat sävytettyjä joko kellertäviksi, rusehtaviksi tai sinertävän harmaiksi. Jos kaipaat paperiin jotain sävyä, voit aina maalata pohjalle ohuen ja tasaisen laveerauksen toivomallasi sävyllä ja jatkaa sitten maalaamista.
Paperia on olemassa myös kolmea eri karkeusastetta. Se mikä paperi kannattaa valita, riippuu siitä, millaisia aiheita on tarkoitus maalata tai millaisia tekniikoita on tarkoitus käyttää.
HP = kuumapuristettu = sileä (hot pressed, grain satine, smooth grain, grano satinado, grana satinata). Koska tämä on pinnaltaan sileä paperi, sopii se erityisen hyvin esimerkiksi viivoja sisältäville töille sekä tasaiselle pinnoille. Tämä paperi on siis oivallinen valinta esimerkiksi muotokuvamaalaukseen.
NOT = CP = kylmäpuristettu = puolikarkea (coldpressed, grain fin, grano fino, grana fine). Tässä paperissa on sileää paperia hieman enemmän karheutta ja tämä onkin sopiva yleispaperi hyvin monentyyppiseen maalaukseen ja aiheisiin.
ROUGH = karkea (grain torchon, rough grain, rauh, grana ruvida, grano gruesco). Tässä paperissa on hyvin karhea pinta ja väri painuu paperin pieniin ”kuoppiin”. Paperi sopii erittäin hyvin märällä maalaamiseen. Useat päällekkäiset märät kerrokset, jotka maalataan edellisen kerroksen kuivuttua, saavat aikaan vivahteikkaita väripintoja. Tämäkin paperi sopii monenlaisiin aiheisiin, mutta on erityisesti esimerkiksi maisemamaalarien suosiossa.
Arkkeina myytävissä papereissa on yleensä vesileima, joka näkyy pidettäessä paperia valoa vasten. Jos leima on luettavissa paperin molemmilta puolilta, tarkoittaa se sitä, että molemmat puolet ovat käyttökelpoisia.
Paperin valmisteleminen maalaamista varten
Akvarelliarkeissa on kauniit revityt reunat. Jos sinun pitää pilkkoa arkkia pienemmäksi paloiksi, kannattaa se tehdä repimällä, koska näin saat paloihin kauniit reunat. Repiminen onnistuu parhaiten, kun ensin taitat paperin ja sitten sivelet märällä siveltimellä taitoskohtaa molemmilta puolilta. Tämän jälkeen paperi repeytyy helposti ja oikeasta kohtaa.
Ennen kun aloitat maalaamaan, paperi kannattaa kastella. Kastelu ikään kuin herättää paperin valmiustilaan. Kastelu vaikuttaa siihen, miten väri levittäytyy paperille. Lisäksi se vaikuttaa työskentelyn pituuteen. Liian vähän kasteltu paperi imee värin sisään ja kestää vähemmän työskentelyä. Huonosti kasteltu paperi myös kupruilee helpommin.
Klassinen tapa on kastella paperi esimerkiksi sienellä tai suurella siveltimellä ja kiinnittää se sitten liimanauhalla alustaan. Alustaksi käy esimerkiksi vaneri- tai muu kovalevy. Kuivuessaan paperi oikenee ja pingottuu alustalle ja on valmis maalattavaksi.
Liimanauhaa myydään esimerkiksi hyvin varustelluissa taidetarvikeliikkeessä. Maalarinteippi ei sovellu kiinnittämiseen, koska se ei pysy märällä.
Alustaan kiinnittäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, varsinkaan jos kastelet paperin hyvin molemmilta puolilta ja alat maalata, kun paperi on vielä kosteaa. Paperin kuivuttua kokonaan, sen voi kastella aina uudelleen ja uudelleen, jolloin se pysyy hyvin tasaisena alustallaan, vaikka sitä ei olekaan kiinnitetty.
Mieti akvarellipaperin käyttötarkoitusta
Usein on järkevää hankkia hieman erilaisia ja -hintaisia papereita eri tarkoituksiin. Välineisiin tutustumiseen ja erilaisiin harjoituksiin käy hyvin huokeampikin paperi. Kun taas varsinaiset ja valmiiksi maalattavat teokset kannattaa maalata parhaalle mahdolliselle paperille.
Jos olet vasta aloittamassa harjoitusta, sinun kannattaa muutama arkki huippulaatuista paperia – esimerkiksi yksi sileä arkki, yksi puolikarkea ja yksi karkea. Näin pääset testaamaan, mikä akvarellipaperi tuntuu sinusta kaikkein miellyttävimmältä ja itsellesi sopivimmalta. Erinomaisia arkkeina myytäviä papereita ovat esimerkiksi Fabrianon Artistico ja Archesin paperit.
Harjoittelua varten kannattaa ostaa joko jokin edullisempi lehtiö tai akvarellipaperista tehty luonnoskirja. Luonnoskirjan voit tehdä luonnollisesti itsekin. Itse käytän tähän tarkoitukseen esimerkiksi Clas Ohlssonilta saatavaa edullista A3-kokoista lehtiötä, jonka papereista saa siis kätevästi A4-kokoisen luonnos-/harjoituskirjan. Tai sitten käytän luonnoskirjojen tekemiseen ohuempia arkkeina myytäviä papereita eli 185 gramman paperia.
Laatuun satsaaminen kannattaa alusta asti.
Aluksi laadukkaalle paperille maalaaminen saattaa jännittää, koska hinta voi tuntua kalliilta. Tiedän hyvin kokemuksesta, että kun on epävarma taidoistaan, tuntuu aluksi turhalta maalata arvokkaalle paperille. Haluan kannustaa sinua rohkaisemaan silti mielesi, koska hyvät välineet saavat taitosi kehittymään ja itseluottamuksesi kasvamaan nopeammin kuin tuhraaminen heikkolaatuisilla välineillä. Ja pääset alusta asti nauttimaan siitä, miten ihanasti väri kunnon paperille levittyykään.
Sitä paitsi jännittäminen on turhaa senkin takia, että vaikka työsi menisikin mielestäsi jossain kohtaa lopullisesti pilalle, voit aina uusiokäyttää paperin. Voit esimerkiksi pilkkoa sen kollaasimateriaaliksi tai piirtää tai maalata päälle esimerkiksi akryyli- tai öljyväreillä.
Yllä onkin esimerkki juuri tällaisesta uusiokäyttöstä. Siinä on piirros koirastamme Rajusta. Pohjana akvarellipaperi, jossa pieleen mennyt työ, jonka päälle olen levittänyt ohuen gessokerroksen ja piirtänyt sitten hiilellä. Lopputuloksesta tuli mielestäni näin mielenkiintoisempi, kuin jos olisin piirtänyt alun alkaen puhtaalle paperille.
Lähde
Marjukka Paunila: Akvarellimaalaus. Taide, 2005.
Tämä postaus on kolmas ja viimeinen osa akvarellivälineitä käsittelevästä sarjasta, jonka aiemmat osat ovat
Trackbackit/Pingbackit